PENTUJA / PUPPYS - HOLLANNINPAIMENKOIRA - KENNEL MEEVALLER

Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira
Suomessa

HUOM !!! Sivun tiedot tarkastamatta/päivittämättä

Hollanninpaimenkoirasta on kolmea karvamuunnosta, karkea-, lyhyt- ja pitkäkarvainen. Kaikkia näitä on myös Suomessa. Tässä keskityn vain karkeakarvaiseen versioon.

Hollanninpaimenkoira on nimensä mukaisesti paimen, jo rotumääritelmän mukaan sillä pitää olla todellinen paimenkoiran luonne. Käytännössä se tarkoittaa mm. miellyttämisen halua. Rotumääritelmään voit tutustua vaikka Suomen Hollanninpaimenkoirat ry:n kotisivuilla.

Hollanninapaimenkoira on todellinen harrastuskoira: se on varsin terverakenteinen ja luonne on erinomainen nimenomaan harrastamista ajatellen. Nykyään, kun (rotu)koirat kärsivät jos jonkinlaisista sairauksista, on holsku varsin positiivinen tuttavuus. Toki hollanninpaimenkoiratkin voivat sairastua ja myös niillä on joitain perinnöllisiä sairauksia, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on varsin terve rotu.

Karkeakarvaisen version turkki kuuluu trimmata, jotta se pysyisi kunnossa. Käytännössä se suoritetaan "useammin kuin kerran vuodessa, mutta harvemmin kuin kaksi kertaa vuodessa". Vaikka trimmattava rotu saattaa kuulostaa työlältää, ei se sitä silti yleensä ole. "Kuollut", ylikypsä karva poistetaan, koska se ei itse juuri irtoa. Toki silloin, kun trimmauksen aika on käsillä, myös karkkarista karvaa lähtee. Trimmaaminen suoritetaan joko sormin nyppimällä tai apuna käytetään ns. trimmausveistä. Ko. veitsi ei saa katkaista karvaa, vaan se helpottaa otteen saamista karvasta. Muuna aikana turkille ei tarvitse tehdä juuri mitään.

Tässä linkissä on joitain terveystietoja, koulutustunnuksia yms. Suomessa syntyneistä ja tämme tuoduista koirista. Taulukkoa ei ole enää päivitetty, koska tarkemmat ja paremmin ajantasalla olevat tiedot löytyvät nykyisin Kennelliiton Koiranetistä.

Karkkarit tilastojen valossa

Ensimmäiset karkeakarvaiset hollanninpaimenkoirat on tuotu Suomeen vuonna 1990. Tällä hetkellä (helmikuu 2012) Kennelliiton tietokannassa on 180 Suomeen tuotua tai täällä syntynyttä koiraa. Rodun karkeakarvainen muunnos on melko harvinainen kaikkialla, rodun kotimaan jälkeen suurin kanta lienee Suomessa. Koiria kasvatetaan jonkin verran myös Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä ja Ranskassa, onpa USA:ssakin pieni kanta koiria. Teemme yhteistyötä muiden maiden kasvattajien kanssa, koiria on tuotu Suomeen useista maista ja myös viety muualle.

Vuonna 1990 tuotiin Hollannista ensimmäiset kaksi koiraa Stemma's-kenneliin Jokioisiin: Uros Aysal Ruwe v.'t Noorder Erf ja narttu Dwarrel Afke v.'t Lookerland. Dwarrel oli astutettu Hollannissa ja samana vuonna syntyikin Suomen ensimmäinen pentue.

Vuonna 1991 syntyi Stemma's kennelin toinen pentue, vanhempina edellä mainitut tuontikoirat ja kennelin koirakanta lisääntyi vielä yhdellä tuontinartulla. Tästä Suomen toisesta pentueesta on oman kantakoirani Nellan emän isä, Stemmas Legolas Aysal.
Seuraavana vuonna, 1992, tuotiin yksi koira ja rekisteröitiin kaksi pentuetta Stemma's-kenneliin.

Vuonna 1993 tuotiin Hollannista narttu Vrouw Xaviera v.'t Vrijbuitersnest, joka on siis Nellan emän emä. Ja Stemma's kenneliin syntyi P-pentue, mikä jäikin sitten kennelin viimeiseksi karkkaripentueeksi.

Seuraavana vuonna, siis 1994, syntyi sitten Nellan emä Nambygo Anemone Xav eli Nambygo-kennelin ensimmäinen pentue näki päivänvalon. Anen sisko samasta pentueesta Nambygo Adamant Xav on Süzi-Dogs -kennelin kantanarttu. Tuontikoiria rekisteröitiin yksi.

Vuonna 1995 karkeakarvaisia hollantilaisia alkoivat kasvattamaan myös kennelit: Simply Minds ja Tulitähden. Yksi tuontikoira rekisteröitiin.

Tähän mennessä eniten pentuja syntyi vuonna 1996. Nambygo, Syrjän ja Simply Minds kenneleihin syntyi pentueet. Kaikkiaan 20 karvanaamaa rekisteröitiin.

Ja sitten: vuonna 1997 syntyi Nella. MacArrow's kenneliin Ruotsiin syntyi kahdeksan Ladyä, joista neljä muutti Suomeen. Koirista kaksi rekisteröitiin vuonna 1997 ja kaksi myöhemmin (1998 ja 1999). Suomessa ei syntynyt yhtään pentuetta.

Nambygon C-pentue on syntynyt vuonna 1998.

Vuonna 1999 tuotiin Hollannista kaksi urosta: Hanski Ruwe v.'t Noorder Erf ja Siep-Cype v.'t Ruwe Spoor. Molemmat ovat Suomen muotovalioita ja muutenkin merkittäviä koiria, ainakin meidän kannaltamme: Hanski on Nellan ensimmäisen pentueen isä ja Siep-Cypellä ja Nellalla on sama isä. Süzi-Dogs kennelin ensimmäinen pentue syntyi myös tänä vuosisadan viimeisenä vuotena.

Vuonna 2000 tuotiin Süzi-Dogs kenneliin narttu Hollannista ja kennelin toinen pentue syntyi.

Syrjän kenneliin syntyi vuonna 2001 toinen pentue. Hollannista tuotiin narttu Süzi-Dogs kenneliin.

Vuonna 2002: Süzi-Dogs kenneliin syntyi kolme pentua ja tuotiin urospentu Hollannista. Nellan kuusi pentua (Nambygo F) lisäävät ko. vuoden rekisteröintimäärän kymmeneen.

2003 kaksi pentua on tuotu Süzi-Dogs kenneliin.

Vuonna 2004 rekisteröitiin 1 pentue eli Nambygo I-pentueen 6 pentua sekä 1 tuontikoira.

Seuraavana vuonna 2005 rekisteröitiin Süzi-Dogs kennelin kolme pentua.

2006 tuotiin Hollannista kaksi narttua ja Süzi-Dogs F-pennut rekisteröitiin.

Ensimmäinen Meevaller-pentue on syntynyt vuonna 2007. Hollannista tuotiin kaksi narttupentua ja Sveitsistä aikuinen uros, Rio-Ingo v.d. Eidgenossen.

Vuosi 2008 oli hiljaiseloa holskurintamalla, ei yhtään rekiströintiä.

Seuraava vuosi, 2009 näytti jo paremmalta: Meevallerin B-pentueen viisi pentua syntyivät. Zemin-kennelin ensimmäiset pennut tulivat maailmaan ja Syrjän kenneliin syntyi kaksi urospentua. Toin myös Joepin Suomeen tuolloin.

2010 ei taaskaan syntynyt Suomessa pentuja, mutta haimme "Katlan" (Vrouw Centa v.'t Vrijbuitersnest) Suomeen Hollannista, myös Saksasta tuotiin narttupentu Suomeen. Ko. nartun veli tuotiin myös, mutta sitä ei ole rekisteröity täällä.

Meevaller C-pentue syntyi vuoden 2010 lopulla, mutta on rekisteröity vuonna 2011. Sveitsistä tuotiin yksi narttupentu.

Vuosi 2012 näyttää taas hyvältä. Ruotsista on tuotu kaksi pentua. Myös penturintamalla on "eloa", ainakin Woodenshoe-kenneliin odotetaan ensimmäisiä pentuja. Myös Meevalleriin ja Zemin-kenneliin toivotaan pentuja.

Alla sama taulukkomuodossa.

	1990	1991	1992	1993	1994	1995	1996	1997	1998	1999
pennut	7	3	14	8	7	14	20	-	7	5
tuonnit	2	1	1	1	1	1	-	2	1	3
yht.	9	4	15	9	8	15	20	2	8	8

	2000	2001	2002	2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009
pennut	9	2	9	0	6	3	5	7	0	12
tuonnit	1	1	1	2	1	-	2	3	0	1
yht.	10	3	10	2	7	3	7	10	0	13

	2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019
pennut	0	5
tuonnit	2	1
yht.	2	6

Mitä näiden kanssa sitten on harrastettu?

PK-puolella esiinmarssi on vielä edessä. Koulutustunnuksia on kuitenkin aika monella karkeakarvaisella hollantilaisella ja useammasta lajista ja luokasta: hausta, jäljeltä, viestiltä ja etsintäkokeesta. Vaativa etsintäkoe tuntuu sopivan näille erityisen hyvin: peräti viidellä koiralla on koulutustunnus EK3, mikä tarkoittaa hyväksyttyä tulosta korkeimmasta luokasta. Myös SM-kisoissa on karkkarit olleet edustettuina nimenomaan etsintäkokeessa. Uskon, että tuloksia on odotettavissa vielä roppakaupalla lisää, kunhan seuraavat sukupolvet pääsevät kisakentille!

Myös agilityssä lentävät hollantilaisemme ovat olleet näkyvillä. Kaksi agilityvaliota ja viisi muuta 3-luokassa kilpailevaa koiraa. Agilityinnostus on ehkä hieman hiipunut viime vuosina, mutta rotu sopii erittäin hyvin myös tähän lajiin.

TOKOssa on kilpaillut yli 30 koiraa, toistaiseksi vasta yksi on päässyt erikoisvoittajaluokaan.

Iso osa koirista on käynyt luonnetestissä ja muutama jo MH-kuvauksessakin.

Suomalaiset koirat ovat korkeatasoisia myös ulkonäkönsä puolesta. Näyttelyissä onkin siten käynyt suuri joukko hollantilaisia, sekä Suomessa että rajojemme ulkopuolella. Koiramme ovat pärjänneet myös rodun kotimaan kehissä, mm. v. 2011 maailmanvoittajanäyttelyssä Hollannin Leeuwardenissa rodun kaunein oli Suomessa kasvatettu koira. Suomen muotovalioita on yli 50 ja kansainvälisiäkin yli 20 koiraa. Hollanninpaimenkoirahan tulee muotovalioksi Suomessa kolmella sertifikaatilla ja joko luonnetestillä tai palveluskoiratuloksella. Kansainväliseksi muotovalioksi neljällä kolmesta eri maasta saadulla cacibilla, käyttötuloksia ei vaadita. Näin siksi, koska FCI ei pidä holskua käyttökoirana.

Pelastuskoira puolella on myös kattavasti holskujamme, yksi koira harrastaa myös meripelastusta. Paimennusta on käyty kokeilemassa ja näyttäisi siltä, että myös siihen koiramme sopivat. Onpa jokunen ollut myös tositoimissa karjatilalla.

Terveys

Karkeakarvainen hollanninpaimenkoira on varsin terve rotu, mutta mikään rotukoira ei valitettavasti nykyään ole täysin vapaa sairauksista.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana rekisteröidyistä 72 koirasta on lonkkakuvattu 68 %. Näistä neljällä on ollut C-lonkat ja lopuilla A tai B. Kaikkien kuvattujen kyynärpäät ovat olleet kunnossa (0/0). Selät ovat pääsääntöisesti kunnossa.
Parilla koiralla on todettu eosinofiilinen granulooma eli nieluun muodostuu aristavia rakkuloita.
Kuolinsyitä on tilastoitu vähän, mutta "näppituntumalla" syöpä- ja kasvainsairaudet näyttäisivät olevan melko yleinen kuolinsyy.

Glaukoomaa on tavattu karkeakarvaisella hollantilaisella Hollannissa. Suomessa ei tiettävästi ole yksikään koira tähän sairastunut.
Gonioskopia on tutkimus, millä voidaan selvittää silmän goniodysplasia-astetta. Tulos ilmoitettiin aiemmin asteikolla: 0-3, puhdas vastaus on siis 0. Nykyisin käytetään arvioinnissa kansainvälistä asteikkoa: Fibrae latae tai Laminae tai Occlusio. Vakavammat muutokset silmissä (aste 3 tai occlusio) voivat altistaa koiran glaukoomalle. Näin voi käydä esimerkiksi silmätulehduksen yhteydessä. Mutta missään tapauksessa kaikki vakavankaan muutoksen omaavat koirat eivät tule sairastumaan elinaikanaan glaukoomaan! Lievemmät asteet eivät todennäköisesti tulee koskaan haittaamaan koiraa ja tulevatkin siis ilmi vain silmätutkimuksessa. Suomessa silmät tutkitaan useilta koirilta ja luonnollisesti kaikilta jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä. Myös rodun kotimaassa tutkitaan koiria laajasti ja tietojakin on nykyään hyvin saatavissa.
Useilla muilla roduilla glaukooma perityy resessiivisesti, siis sairautta aiheuttavan geenin pitää tulla molemmilta vanhemmilta, jotta jälkeläinen sairastuisi, mutta holskuista ei vastaavaa tutkimusta ole vielä olemassa. Viimeisimmät tutkimustulokset sekä Suomesta että Hollannista osoittavat, että taudin vastustamisessa ollaan menossa oikeaan suuntaan.
Myös MRD:tä on todettu, mutta vakavampia, siis koiraa haittaavia muotoja, ei ole todettu.

Suurin huolenaihe on tällä hetkellä vähäinen koiramäärä, mikä tekee kasvattamisesta varsin haastavaa.